Niin siinä kävi, että Suomen Partiolaisten jäsenkokous valitsi minut puheenjohtajaksi, ja aloitin pestissä tammikuun alussa. Vuosi lähti käyntiin vauhdilla – koronasta huolimatta. Ehdokkuusajan ajatukset järjestön kehittämiseksi eivät ole kadonneet minnekkään, vaan nyt niitä on lähdetty viemään käytäntöön.
Jatkossa minun ja muun Suomen Partiolaisten hallituksen ajatuksia pääset seuraamaan Majakan valo -blogissa, jonka löydät täältä. Blogista löytyy nyt ensimmäinen kirjoitukseni, jossa pohdin jaksamista tässä pitkittyneessä koronatilanteessa.
Lisäksi voit seurata hallitusta, kavereiden kesken Majakkavartiota, instagramissa @partiohallitus tai partion Teamsin SP hallituksen ajankohtaiset -kanavalla.
Minuun voi aina olla myös suoraan yhteydessä, instagramin kautta @siirisomerkero tai sähköpostitse siiri.somerkero(a)partio.fi
Lumista vuoden alkua! Ja vielä kerran kiitos luottamuksesta!
Asetuin kesäkuussa ehdolle Suomen Partiolaisten puheenjohtajaksi tietoisesti hyvissä ajoin, ja valmiina tuomaan omia näkemyksiäni esiin vaaleja varten. Kesä meni ja syksy saapui, vaan vastaehdokkaita ei ole näkynyt. Varapuheenjohtajista luvassa on kuitenkin vaali, kun viikon päästä SP-FS:n jäsenkokous kokoontuu digitaalisesti päättämään järjestön isoista linjoista tuleville kahdelle vuodelle.
Ensisijaisesti tilannetta tulisi pitää luottamuksenosoituksena. Ajatukseni ovat hyvin samansuuntaisia nykyisen Partioneuvoston sekä piirinjohtajien kanssa ja olen osannut välittää omaavani sopivia taitoja ja kokemusta pestin hoitamiseksi. Jos näin ei olisi, uskon että vastaehdokas tai vastaehdokkaita olisi löytynyt viimeistään nyt syksyllä.
Vaikka näin ehdokkaan näkökulmasta vaalien puute on ihan mukavakin asia, näen että ideaalitilanteessa meitä voisi olla useampi ison joukon luottamusta nauttiva ehdokas, joka pitäisi järjestön puheenjohtamista itselleen kiinnostavana ja mielekkäänä pestinä. Uskon, että kahteen asiaan kiinnittämällä huomiota voisimme ehkä muuttaa tilannetta tulevaisuudessa:
Puheenjohtajapestin vaatimuksia tulee tarkastella kriittisesti
Järjestön johdon pesteihin tulee kannustaa aktiivisesti jo kauan ennen vaalisyksyä
Iso pesti vaatii omistautumista – mutta ei hinnalla millä hyvänsä
Suomen Partiolaisten puheenjohtajan pestiä pidetään suurena, ja kynnys ehdokkaaksi asettautumiselle on korkea. Nykyinen pj Hilla on kertonut halunneensa panostaa pestiin, ja tämän seurauksena muutti Turusta Töölöön ja hakeutui tekemään nelipäiväistä viikkoa mahdollistaakseen riittävästi aikaa pestin hoitamiseen. Arvostan Hillan päätöstä, mutta haluan itse pyrkiä ratkaisemaan tilanteen toisin.
Mielestäni Suomen suurimman nuorisojärjestön johtotehtävässä toimimisen ei tulisi vaatia omasta elintasosta karsimista, jota nelipäiväiseen työviikkoon siirtyminen pestin takia tarkoittaa.
Jos tehtävä velvoittaisi näin suureen ajankäyttöön, siitä tulisi maksaa palkkiota. Nykyään kertyneet kulut toki korvataan, mutta mitään palkkioita ei ole ollut tapana maksaa.
Palkkion vaatimisen sijaan haluan kuitenkin uskoa, että pestiä voi hoitaa mainiosti myös tavallisen päivätyörytmin puitteissa ajankäyttöä priorisoimalla ja jakamalla tehtäviä puheenjohtajiston, hallituksen sekä SP-FS:lle työskentelevien toimihenkilöiden välillä.
Pesti on kokonaisvaltainen ja näkyvä, mutta sen ei kuulu tarkoittaa kaiken muun elämän laittamista tauolle kauden ajaksi. Haluan itse kiinnittää tähän huomiota, ja edistää inhimillistä mielikuvaa pestistä myös esimerkiksi omissa somekanavissani, mikäli minut tehtävään valitaan.
Kunnianpalautus pesteihin kannustamiselle
Monesti olen kuullut kummastelua siitä, että nykyään ihmiset eivät lähde oma-aloitteisesti partiopesteihin, vaan ”odottavat että heidät tullaan hakemaan kotoaan”. Ymmärrän, että rekrytoijan näkökulmasta tämä voi olla turhauttavaa, mutta väitän, että meidän kannattaisi muuttaa ajattelutapaamme tässäkin asiassa.
Itselleni on ollut aina suuri merkitys sillä, että joku toinen kannustaa hakeutumaan uusiin pesteihin. En ole saattanut tulla itse ajatelleeksi tehtävään lähtemistä tai sitten olen saattanut ajatella, ettei minulla ole oikeanlaista kokemusta, vaikka pesti itsessään olisikin kiinnostanut. Tallaisissa tilanteissa se, että joku toinen on suoraan kysynyt tai kehottanut harkitsemaan pestiä, on saanut omat silmäni avautumaan pestiin liittyen ja antanut itsevarmuutta hakeutua pestiin.
Kun useampi saa erilaisiin pesteihin kannustusta, hakijajoukkoon eksyvät myös sellaiset, joilla olisi erinomaiset edellytykset pestin hoitoon, mutta jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi pestiä omalle kohdalleen.
Isojen pestien kohdalla päätös lähtemisestä ei synny hetkessä. Olen itse saanut tähän pestiin lähtöön liittyen kannustusta ja kyselyitä jo toimiessani Pääkaupunkiseudun Partiolaisten puheenjohtajana ja edustajana Partioneuvostossa kaudella 2017-2018. Pestin kannalta sopiva elämäntilanne sattui kuitenkin kohdalle vasta nyt.
Uskon, että mitä useammalle on kylvetty ajatuksen siemen isoon pestiin hakeutumisesta, sen moninaisempi joukko jonain päivänä näihin pesteihin pyrkii. Kun kiinnitämme näihin asioihin huomiota isojen pestien kohdalla, voidaan samalla muokata myös muuta pestikulttuuria partiossa.
Asettuessani ehdolle Suomen Partiolaisten puheenjohtajaksi kerroin omissa Facebook- ja Instagram-profiileissani haluavani olla edistämässä avointa, eteenpäinpyrkivää ja mukaan ottavaa partiota Suomessa. Partio antaa taitoa ja tahtoa muuttaa maailmaa yhdessä, ja mitä useampi näitä saa, sen parempi.
Mukaan ottavuuden, moninaisuuden ja avoimuuden tulee koskea myös Suomen Partiolaisia järjestönä – enkä tarkoita pelkästään suhteessa potentiaalisiin uusiin partiolaisiin, vaan meihin, jotka olemme jo liikkeessä mukana.
Välimatkaa SP:n, lippukuntatoimijoiden ja kaikkien partiojohtajien välillä tulee pienentää, sillä tämä hyödyttää kaikkia osapuolia.
Tänä syksynä käyttöön otettu partiolaisaloite on hyvä askel kohti avoimempaa päätöksentekoa partiossa. Partiolaisaloitteen tekemällä kuka vain jäsenmaksun maksanut partiolainen voi tehdä partion eri päätöksentekoportaille aloitteita partion kehittämiseksi. Aloitteen kerättyä sata kannattajaa keskusjärjestö ottaa sen käsittelyyn.
Ideoita järjestön kehittämiseksi riittää, mutta niiden saaminen päivänvaloon ja konkreettiseksi toiminnaksi jää usein puutteelliseksi. Partiolaisaloitteella on mahdollisuus saada sitoutettua isompikin joukko ehdotetun muutoksen taakse, ja löytää heidän joukostaan tekijöitä sen toteuttamiseksi.
Aloitteen lisäksi meidän tulisi tarkastella myös laajemmin tapoja, joilla Suomen Partiolaisissa suunnitellaan toimintaa, ja lisätä suunnitteluprosessien avoimuutta ja osallistavuutta.
Partioarkipuheessa ihminen on ”äspeessä”, kun hänellä on pesti keskusjärjestössä.
Partiolaisaloitteen ja muiden, uudenlaisten vaikuttamismahdollisuuksien kautta yhä useampi partiolainen voi aidosti vaikuttaa SP:n asioihin – ja sitä kautta kokea vahvempaa osallisuutta järjestön toimintaan.
Yksi järjestömme isoimmista haasteista on, että vapaaehtoistyö ei löydä tekijöitään. On paljon partiojohtajia, jotka olisivat valmiita ottamaan uuden pestin, myös nykyisten rinnalle, jos se olisi mielenkiintoinen ja innostava. Tekijöitä etsivät taas eivät voi tuntea kaikkia, jolloin ratkaistavana on viestinnällinen ongelma.
Avoimen ja osallistavan päätöksenteon myötä yhä useampi partiolainen paitsi tietää mitä olemme yhdessä tekemässä, myös sitoutuu tavoitteisiin ja tahtoo hakeutua niitä edistämään.
”Älä pyri kohti normaalia, pyri kohti parempaa” julistivat Michelle Obama ja Michele Norris The Michelle Obama Podcastissa, jonka aiheena olivat Yhdysvaltojen protestit ja koronapandemia. Tämä ajatus kuvaa vahvasti myös omaa ajatteluani keskellä tätä globaalia kriisiä.
Partiotoiminta perustuu vapaaehtoistyölle, joka parhaimmillaan imee mukaansa ja saa ajatukset pois opinnoista, töistä ja muusta arjesta. Tämä kuitenkin edellyttää, että tekeminen on ainakin suurimmaksi osaksi itseä motivoivaa. Usein partiolippukuntien ytimestä löytyy mielettömiä tehopakkauksia, joilla on iso rooli koko toiminnan pyörimisessä.
Kaikki tietävät kuitenkin lippukuntia, joissa tämän toimintaa kannattelevan pienen tekijäporukan ainut motivaatio tekemiseen on koettu velvollisuus pitää lippukunta hengissä. Velvollisuudentunto ei ole kestävä motivaattori, eikä valitettavasti innosta muita mukaan. Tilanne johtaakin usein itseään ruokkivaan noidankehään: kuormittuneet vastuunkantajat yrittävät huudella itselleen apua johtajiston Whatsapp-ryhmässä, jota toiset eivät enää avaa, jotteivat joudu tilivelvollisiksi vastaamattomuudestaan. Harvat puurtajat kuormittuvat, uupuvat, ja toiminta kärsii. Samaan aikaan lippukunnan laitamilla kuitenkin saattaa olla resurssia ja halua kehittää toimintaa. Heitä ei vain osata innostaa mukaan oikealla tavalla.
Tämä tilanne on meille niin tuttu, mutta koko järjestön tasolla vaiettu.
Koronan aiheuttama poikkeustila antaa meille kuitenkin mahdollisuuden muuttaa tilannetta. Kevään aikana olimme kaikki uuden tilanteen edessä, kun totuttu arki oli pyyhitty pois kalenterista. Moni löysi luontoon, toiset keskittyivät selviytymään. Mutta kenties pitkästä aikaa ehdimme pohtimaan mikä meille oikeastaan on tärkeintä elämässä. Nyt olisi aika meidän partiossa tehdä sama harjoitus yhdessä.
Huokaisitko helpotuksesta, kun kevään tapahtumat saikin peruuttaa?
Siinä tapauksessa olisi paikallaan istua alas ja lähteä luomaan suunnitelmaa, jolla vapaaehtoisten hyvinvointi olisi oman lippukuntanne toiminnan ytimessä.
Jutelkaa oman aktiiviporukkanne kanssa niistä asioista, jotka kullekin tuovat iloa partiossa ja lippukunnassanne. Kutsukaa valmentaja mukaanne fasilitoimaan keskustelua, ja vinkkaamaan muusta tuesta. Ja sitten: keskittykää näihin asioihin. Rakentakaa toimintanne sen varaan, mikä teitä motivoi. Kysykää myös niiltä ulkokehän ihmisiltä näitä asioita, ja antakaa heille paikka olla mukana.
Keskusjärjestön ja piirien tärkein tehtävä on tukea lippukuntia laadukkaan partiotoiminnan järjestämisessä.
Jos lippukunnassa voidaan huonosti, silloin eivät pelkät sähköpostiuutiskirjeet ja kerran vuodessa järjestettävät koulutukset riitä.
Tarvitaan ihmistä – ja tätä varten valmentajat ovat olemassa. Valmentajan tehtävä on olla se, joka kysyy mitä kuuluu ja on läsnä. Olla ihminen massaviestien ja informaatiotulvan keskellä. Apukäsi, joka johdattaa piirin tai keskusjärjestön tuen pariin, kun lippukunnan vastuunkantajat eivät itse enää näe valoa tunnelin päässä. Kun kriisi iskee, on tutulle valmentajalle paljon matalampi kynnys kertoa missä mennään. Jokaisella lippukunnalla ja johtokolmikon jäsenellä on oikeus valmentajan tukeen.
Vapaaehtoisten hyvinvoinnin tulee olla jatkossa Suomen Partiolaisten toiminnan keskiössä. Erityisesti meidän on huolehdittava siitä, että jokaisessa lippukunnassa Suomessa partio tarjoaa aidosti merkityksellisen, innostavan ja lisää energiaa tuovan vapaaehtoistyön jokaiselle.
Tämänpäiväinen uutinen Suomen Partiolaisten päätöksestä lakkauttaa paperinen Partio-lehti nosti esiin kaksi keskeistä kysymystä järjestöstämme tällä hetkellä: mikä on jäsenlehden rooli osana järjestön viestintää, mutta ennen kaikkea siitä, minkälaisella prosessilla päätös tehtiin.
Positiivisen maineen hallinnan näkökulmasta – jäsenistön ja erityisesti huoltajien suuntaan – linjaus tarkemmin valikoitujen viestien kohdentamisesta on järkeen käypä. Suomen Partiolaisilla tulee olla kohdennettua viestintää, joka tukee yhteisiin tavoitteisiimme pääsemistä ja nostaa valittuja kärkiä ja tarinoita, jotka ovat linjassa strategisten valintojen kanssa. Näin toimivat myös yritykset – asiakaslehtien ja muun asiakasviestinnän sisältö on yrityksen tiukassa kontrollissa, yrityksen viestintäosasto räätälöi viestit kohderyhmän mukaisesti, ja jutut kertovat juuri niistä asioista, joilla asiakkaat saadaan sitoutumaan yhä vahvemmin osaksi yritystä. Tätä kutsutaan markkinoinniksi.
Partio ei kuitenkaan ole yritys, ja sen piirissä tehtävällä viestinnällä on muitakin rooleja, kuin tiedotus ja markkinointi jäsenistölle. Partio-lehti on toistaiseksi ollut kattavin ja lähes ainut kanava, jossa on voitu nostaa järjestöön linkittyviä teemoja keskusteltavaksi. Kerran kuussa ilmestyvä lehti ei tokikaan ole se interaktiivisin alusta kriittiselle keskustelulle – Suomen Partiolaisilta puuttuu avoin ja saavutettava foorumi, jossa järjestön asioista voisi keskustella avoimesti ja yhdessä haastaen.
Tällä hetkellä partion sisäinen keskustelu käydään lähinnä HC-partiolaiset -Facebook-ryhmässä, johon kuuluu tällä hetkellä 6 368 jäsentä. Ryhmän jäsenlistan perusteella uusia jäseniä on kertynyt tänä vuonna noin 400. Suomessa yli 15-vuotiaita partiolaisia on noin 26 000. Olen ollut kyseisen ryhmän jäsen sen perustamisesta lähtien, ja pidän ryhmän roolia monella tapaa ongelmallisena, ainakin seuraavista syistä:
Ryhmällä ei ole virallista roolia osana Suomen Partiolaisten jäsenviestintää
Ryhmän nimi ja keskustelukulttuuri eivät tue avointa dialogia ja rohkaise aloittamaan keskusteluja
Nuoret puuttuvat Facebookista
Moni tämän hetken päättäjäpestissä toimiva luottaa siihen, että jäsenistö nostaa kriittisiä aiheita keskusteltavaksi ”hooceehen” oma-aloitteisesti. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä ajattelumalli, ja nykyinen puheenjohtajiston onkin ollut aktiivinen keskustelija kyseisessä ryhmässä. Itse näen, että avoimuus vaatii kuitenkin laajempaa ja suunnitelmallisempaa osallistamista kuin tämä toimintatapa.
Partion tulee olla avointa kaikille, mutta myös järjestönä Suomen Partiolaisten tulee olla avoin. Me olemme kasvatusjärjestö, joka tarkoittaa, että meillä on myös iso rooli kasvattaa pienemmistä partiolaisista aktiivisia osallistujia myös järjestön sisäiseen dialogiin. Tällä hetkellä keinot ja kanavat siihen ovat kuitenkin puutteellisia.
Verrattuna moneen muuhun järjestöön ja organisaatioon meillä on loistavat edellytykset olla aidosti avoin ja mukaanottava järjestö myös päätöksentekoon ja järjestön kehittämiseen liittyen.
Teoriassa siis, jos yksittäisellä partiojohtajalla on idea tai ajatus edistettävästä asiasta, hänellä on mahdollisuus lähteä itse sitä toteuttamaan sen sijaan, että hänelle annettaisiin mahdollisuus vain passiivisesti vaikuttaa isoihin suuntaviivoihin äänestämällä vuosikokouksissa. Tämä kuitenkin asettaa vastuun avoimuudesta ja sen johtamisesta niille, jotka toimivat järjestelmän sisällä.
Suomen Partiolaisten puheenjohtajana haluan edistää järjestömme avointa päätöksentekoa sekä omalla toiminnallani, että luomalla toimintatapoja ja kanavia, joilla koko jäsenistömme pääsee vaikuttamaan yhteisiin asioihimme, ja keskustelemaan niistä turvallisessa ympäristössä. Mitä laajempi porukka kokee päätökset omikseen, sitä vahvemmin olemme kaikki sitoutuneita yhteiseen suuntaamme.
Kerrottuani ehdolle asettumisestani viikko sitten kysyin Instagramissa seuraajiltani, mitä he haluaisivat minulta kuulla kampanjan aikana. Vetosin myös partiota vähemmän tunteviin, sillä tavoitteenani on pystyä avaamaan sekä partiota että Suomen Partiolaisia selkokielisesti ja ymmärrettävästi. Eräs seuraajani lähestyikin minua ja kertoi, että hänelle itselleen on epäselvää, miksi partio on olemassa – mikä homman pointti on.
Kokonaismielikuva hänellä oli positiivinen, mutta suurempi tarkoitus oli jäänyt epäselväksi. Tämä oli erinomainen kommentti, sillä monelle aktiivipartiolaiselle partion olemassaolon tarkoitus on lähes itsestään selvä. Tässä ajassa moni etsii merkityksellistä tekemistä. Partio voi sitä tarjota, jos vain osaamme kertoa siitä oikein.
Partio on kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.
Suomen Partiolaisten peruskirja
Itse kiteytän partion olemassaolon tarkoituksen näin:
Partio antaa taitoa ja tahtoa muuttaa maailmaa yhdessä.
Mitä tämä siis käytännössä tarkoittaa? Partiotoiminta, jota paikalliset partiolippukunnat järjestävät, opettaa itse tekemisen kautta lapsia, nuoria ja aikuisiakin johtamaan itseään, ryhmää sekä vaikuttamaan omaan lähiympäristöönsä. Partion perustajan lordi Robert Baden-Powellin kehotus ”Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit” elää vahvasti partio-ohjelman aktiviteeteissa ja partion johtamiskoulutuksen sisällöissä.
Koronan ja sen takana lymyävän ilmastokriisin aikana partio on ajankohtaisempi liike kuin aikoihin. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan aktiivista toimijuutta, yhteen hiileen puhaltamista ja halua paremman maailman rakentamiseen. Mitä useampi meistä on saanut esimerkiksi partion kautta taitoa ja tahtoa muuttaa maailmaa, sen parempi. Meidän partiolaisten tulee olla tästä tietoisia ja välttää käpertyminen sisäänpäin. Meidän on varmistettava, että kaikista eri taustoista tulevat lapset, nuoret ja aikuiset voivat halutessaan tulla mukaan – ja saada partiosta kaiken sen, mitä mekin olemme saaneet.
Olen asettunut ehdolle Suomen Partiolaisten seuraavaksi puheenjohtajaksi kaudelle 2021-2022. Jännittävää!
Miksi hakeudun pestiin?
Entä miksi juuri minut pitäisi siihen valita?
Mitä Suomen Partiolaisten puheenjohtaja oikein tekee?
Näihin ja muihin kysymyksiin pyrin vastaamaan tässä blogissa tulevien viiden kuukauden aikana ennen kuin Suomen Partiolaisten jäsenkokous valitsee uuden puheenjohtajiston järjestölle marraskuussa 2020.
Tulen jakamaan ajatuksiani partioon ja Suomen Partiolaisten kehittämiseen liittyen omissa somekanavissani, en siis ole perustamassa kampanjaa varten erillisiä tilejä tai kampanjasivuja. Partio on osa minua, joten haluan viestiä ehdokkaana oman persoonani kautta – ja näin tekisin myös puheenjohtajana.
